Ensimmäinen kuukausi takana

Aika rientää niin nopeasti, että ei uskoisikaan! Joka maanantai mietin, että jälleen uusi viikko ja joka perjantai, että mihinkäs se viikko katosi... Niin se aika rientää, kun on mukavaa. :)

Me ollaan ehditty tehdä niin paljon kaikkea, että kaikesta ei ehdi edes kirjoittamaan. Itse asiassa en ole edes ehtinyt kirjoittaa, kuten kuvasta näkyy. Joka päivä oon miettinyt, että tästä pitäisi kirjoittaa. Ja tästä. Ja tästä! Kuitenkin menee oma aikansa saada kuvat puhelimesta blogiin (muokkaaminen ei onnistu niin helposti. Mobiilissa lisätessä kuvakoko jää valtavaksi ja sitten pitää kirjautua toista kautta muokatakseen kuvat paikoilleen).

Viimeksi kirjoitin kahvikakuista, pikkuleivistä ja erilaisista pullista, joita oltiin tehty. Näiden vierähtäneen parin viikon aikana on tehty vaikka ja mitä! Viimeisimpänä prinsessakakkua, suklaakreemikakkua, mokkaleivoksia, tuulihattuja, bebejä, mazariineja, sämpylöitä, juustokakkua, muffinseja, makeaa piirakkaa, täytekakkua, vetopohjia, porkkanaleivoksia, toscakakkua, marenkia, mitähän vielä... Ne marjakorit tehtiin valmiiksi! Ja ekat onnistuneet korvapuustitkin! Lisäksi ollaan opittu uusia sanoja, kuten "putseli" ja "troisseli" - kyllä, troisseli, ei strösseli, kuten ensin epäilin kirjoitusvirheeksi.

Kaikki on ollut niin mielenkiintoista ja jopa ihan perusasioista oppii koko ajan uutta! Vaikea keksiä, mistä aloittaisin, kun asiaa on niin paljon. Pitää varata varmaan jatkossa aikaa kalenterista ja kirjoittaa vaikka parina iltana viikon kommelluksista. Kommelluksiakin matkaan on siis mahtunut - mm. pulla- ja sämpyläpäivänä vaaka teki tepposiaan ja porkkanasämpylöistä tuli niin kovia, että edes pullanpyörittäjä ei jaksanut niitä vääntää palloiksi! Puolestaan pullataikinasta tuli löysää ja siihen meni 500g enemmän jauhoja, kuin ohjeessa alunperin. Liekö siis vesivaa'assa ollut vika? Yleensä meillä mitataan vesi mittareilla, mutta ison leipomon puolella niitä ei ole ja siellä pitää punnita vaa'an kanssa. Vaa'oista puolestaan patterit sekoilee ja se johtaa siihen, että vaaka voi väittää reilua kolmea kiloa rahkaa 900 grammaksi! Tämän onneksi huomaa, mutta esim. veden kanssa ei välttämättä sitä muutaman desin heittoa näe - samoin jauhoissa - joten äkkiä ollaankin "taikinantappotalkoissa" :D Mielenkiintoisinta tästä tekee se, että sämpylöistä puuttui kilo taikinanpainosta, eli jokin meni punnituksessa pieleen. Kyse ei voi olla edes vesiastoiden sekoittumisesta, sillä silloin heittoa olisi vain 300g.

Aina ei mene niinkuin Strömsössä. Ei edes joka kerta. Sämpylät matkalla uuniin "hiivantappotalkoissa", jotta ei päädytä uutisiin ;) 

No, seuraavalla kerralla sämpylät onneksi onnistuivat ja päätyivät uunin ja bion sijaan uuniin ja myyntiin. :)

Kauniita ja hyvänmakuisia tuli. Porkkanaa tosin olisi voinut olla enemmänkin. 

Pullat onnistuivat puolestaan tosi hyvin - sitko oli hyvä ja pullista tuli kauniita ja kuohkeita.

Kuukaudessa tästä, tähän:

Ei tosiaankaan huono kehitys kuukauden aikana!

Nyt täytyy ajanpuutteen vuoksi jättää tämä teksti tähän ja jatkaa jossain toisessa vaiheessa. Pitää aloittaa valmistautuminen Tupperware-esittelyyn, jota menen pitämään parin tunnin päästä. :)

Toivottavasti seuraava postaus tulee vähän nopeammin.

Pullaa, pullaa, sekä kuiv... eikun kahvikakkuja! Ekan leipomoviikontouhuja

Edellisen päivän korvapuusteista päästiin yli jo seuraavana päivä, kun tehtiin kahvikakkuja - ei siis kuivakakkuja, niin ei saa enää kuulema sanoa; eikä taikina. Kakut tehtiin ihan uudella tekniikalla -vaahdottamalla voi ja jauhot, voin ja sokerin sijaan. Lisäksi massa (ei siis taikina) maustettiin rommipastalla eli geelimäisellä rommiaromilla. Jokin mittavirhe tosin taisi ryhmällemme tulla, sillä maku oli äärimmäisen mieto. Tosin viikon aikana huomasimme, että pastaa täytyy laittaa hieman yläkanttiin, jotta se oikeasti tuo leivonnaiseen makua...

Kakuista tuli kauniita ja maku oli hyvä.

Lisäksi teimme murotaikinaa ja niistä syntyi marjakoreja. Marjakoreista ei ole vielä lopullista kuvaa, sillä tällä hetkellä ne odottavat pakastimessa loppusilausta eli kiillettä. Marjakorien kanssa päästiin harjoittelemaan taas uutta - kaulauskoneen käyttöä. Ja hirvensarvisuola oli myös uusi juttu - nimen kyllä tiesin, mutta en ollut päässyt käyttämään - kyse on siis kohotusaineesta.

Ensin levitettiin vuu'at pöydälle.

Muromassa kaulattiin koneella ja rullattiin vuokien yli.

Sitten taikina paineltiin vuokiin ja tehtiin pari reikää haarukalla.

Uunissa

Paiston jälkeen. Hieman taikina laski reunoilta. Jos kupit olisivat saaneet kylmetä jääkaapissa yön yli, olisi lopputulos ehkä ollut toinen - ehkä, siitä ei ole varmuutta.

Mansikkahilloa keskelle...

Kermavaahtoa ja vaniljakreemiä sisältävä täyte hillon päälle. Huomatkaa kaunis, pyöreä muoto :)

Marjoja pintaan...

Tältä korit näyttivät marjojen jälkeen. Kiille laitetaan päälle, kun sopiva väli joku päivä tulee :)

Saman viikon perjantaina tehtiin pusupullia, punnuspullia, voisilmäpullia ja täytettyjä herkkupullia sekä pursotettavia pikkuleipiä. Voisilmäpullat ja herkkutäytepullat tehtiin vasta tämän viikon maanantaina, mutta laitan kuvat tähän, niin voi sitten kirjoitella muista jutuista tätä viikkoa koskien.

Pulliin tehtiin siis peruspullataikina. Pitäisi kai tässäkin kohtaa puhua massasta, mutta pullataikina kuulostaa vaan paremmalta. :)

Pusupullat kaulittiin pulikalla keskeltä matalemmiksi ja reunat saivat jäädä paksummiksi - kuin pusuhuuliksi. Pusupullat täytettiin vaniljakreemillä ja mansikkahillolla, sitten painettiin huulet kiinni, voideltiin kananmunalla, kohotettiin ja paistettiin. Paistamisen jälkeen huulet penslattiin voilla ja dipattiin sokeriin. Maku oli tosi hyvä, mutta täytettä olisi saanut olla enemmän. Seuraavalla kerralla sitten :)

Kaulitut pulla-aihiot.

Täytetty ja kohotettu

Paistettu pusupulla

Aika muikea pusu! ;)

Punnuspullat puolestaan ensin pyöritettiin pullanpyörittäjällä - niin pyöritettiin myös muut pulla-aihiot. Pullanpyörittäjä pyörittää 30 kappaletta pullia säätöjen mukaan juuri sen kokoiseksi, kuin halutaan ja aikaa menee noin 10 sekunttia! Kuvaa laitteesta ei ole, mutta täällä on kuva samanlaisesta laitteesta, kuin meilläkin on käytössä. Lisäksi löytyy uudempikin malli.

Punnuspulliin painettiin punnuksella keskelle painauma, jonka jälkeen pullat voideltiin kananmunalla ja täytettiin jogurtti-rahkatäytteellä sekä paistonkestävällä mansikkahillollla.

Aihiot ennen kohotusta.

Punnuksella käsitellyt pullat odottamassa täytteitä.

Ennen uunia.

Ja uunin jälkeen, herkkua oli! Mun vyötärö niin kiittää tätä ammatinvalinta...

Voisilmäpullista ja herkkurahkatäytteisistä pullista puuttuu valitettavasti vaihekuvat, mutta tällaiselta näytti lopputulokset.

Herkkurahkapulla on täytetty täytteellä, joka sisältää rahkaa, vaniljakreemiä, kananmunaa yms, ja on koristeltu sokerilla - sanomattakin selvää, että maistui!

Ja voisilmiä. 

Sitten ne pikkuleivät. Kyseessä on siis massa, jossa aineosat vaahdotetaan ensin, sitten massa laitetaan pursotuspussiin eli massapussiin tyllan kanssa ja pursotetaan pikkuleipiä. Oikea pursotustekniikka on tärkeää, jotta kädet kestää eläkeikään asti eikä laukea 30-vuotiaana.

Meidän pikkuleivät maustettiin appelsiinipastalla. 

Käytössä ollut tylla ei ollut paras vaihtoehto - jokin sirompi olisi ollut parempi, niin jälki olisi ollut siistimpää. Tässä kuva ennen uuniin laittoa.

Valmiit pikkuleivät sai halutessaan koristella suklaalla, esim. dippaamalla tai raidoin...

...sekä hillolla.

Tällaista siis ekoilla viikoilla - lujaa mennään eteenpäin :) Odottakaas vaan, kun pääsen kirjoittamaan tästä viikosta! :)

Kommentteja, mieilipiteitä ja ajatuksia? 

Unohda kaikki, mitä luulit tietäväsi leipomisesta

Otsikko kertonee jo paljon. Viikko sitten keskiviikkona oltiin tosiaan ekaa kertaa leipomossa ja kaikessa yksinkertaisuudessaan leivottiin pullaa. Piece of Cake, kyllä, kyllä - no, niinhän sitä luulisi! Kirjoitin tän tekstin jo seuraavana päivänä eli torstaina, mutta julkaisu viivästyi, joten tämä kertoo siis ekasta leipomopäivästä.




Tuntui, että kaikki meni erilailla, kuin mitä kotona on tottunut leipomaan - laitteista puhumattakaan.


Ensinnäkin taikina oli alusta asti erilainen - kotonahan painotetaan aina, että tuorehiiva vaatii +37'c ja kuivahiiva +42'c lämpötilan. No, mepä leivottiin mahdollisimman kylmään veteen! Pakko oli kysyä, että "Mitä ihmettä?" Kuulemma "Taikina ei kohoa käsiin työvaiheiden aikana, kun leivotaan kylmään veteen". Asia selvä! Eikun jatkamaan. Seuraavaksi lisättiin sokeria, kardemummaa ja hiivaa - niin ja munat. Hetkinen? Mihinkäs se suola jäi? Eikö aina ole opetettu, että taikinaan laitetaan sekä suolaa, että sokeria, jotta hiivalla on ravintoa... Ei tällä kertaa. Seuraavaksi luonnollisestikin lisättiin jauhoja ja maitojauhetta ja vaivattiin - onneksi ei käsin, vaan järkyttävän kokoisessa koneessa, jossa mahtuisi vaikka kylpemään :D Kun kaikki jauhot oli lisätty, lisättiin voi - ja se suola! Mitä ihmettä? Kyllä, se suola kuulemma alkuvaiheessa vaikuttaa sitkoon ja siksi se lisättiinkin vasta lopussa. Se siitä sitten, taikina on valmis. Eikun...


Taikinan annettiin levätä "taikinalevossa" noin 10 minuuttia, jonka jälkeen se "riivattiin". Ei - ei ollut kyse manaamisesta vaan kevyestä lisävaivaamisesta, jotta liiat ilmat saadaan ulos taikinasta ja jotta ilmakuplat asettuvat nätisti taikinaan. Seuraavaksi "ylöslyötiin" eli muotoiltiin taikina loppullisiksi tuotteiksi - olivatpa ne sitten korvapuusteja, voisilmäpullia, sokeripullia tai toscapullia. Itse päädyin tekemään korvapuusteja - tai ainakin yrittämään. Mun korvapuustit ei onnistu kauniisti koskaan ja ajattelin, josko saisin ammattilaisen vinkkejä tekemällä korvapuusteja "valvovan silmän alla".
No...


Taikina tuntui ihan erilaiselta, kuin mitä olen tottunut aiemmin käsittelemään - yritän aina kotona jäljitellä äidin ihanan pehmeää pullataikinaa, josta saa ihanan kuohkeita pullia. Tämä taikina oli tosi kimmoisa ja elastinen, sekä sitko aivan uskomaton! Opettaja venytti taikinaa eikä taikina revennyt, vaikka päivä paistoi läpi! Kaulimiseen taikina oli myös täydellistä - se pysyi muodossaan eikä venynyt takaisin muotoonsa. Taikina kaulittiin/kaulattiin ja sen jälkeen luonnollisestikin levitin voin taikinalevyn päälle ja ripottelin kanelin ja sokerin. Rullaus ja paloiksi leikkaaminen - ja taas sitä mentiin! Ei tule nättejä, ei! No, settasin (eli levitin/asettelin) palaset pelleille (peltejäkin on tietysti ainakin 3 erilaista eritarkoituksiin) ja vein pinnavaunuun, jotta pullat saataisiin nostatuskaappiin. Pah, mikään kaappi! Iso huone, jonne mahtuu useampi vaunu ja jonka kosteutta ja lämpötilaa voidaan säätää.


Kun pullat oli saatu kohotettua, ne voideltiin ja laitettiin "uuniin", joka kokoluokaltaan muistutti enemmän pientä kerrostalon saunaa kuin uunia! No, paiston jälkeen jo ennestään erikoisennäköiset pullat olivat auenneet uunissa, voi sulanut taikinan joukkoon ja pellillä lepäsi vaalean ruskeita kanelikikkareita! En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa - luulin osaavani paljon ennen koulun alkua, mutta näemmä en osaa leipoa edes pullaa - ihan vähän teki mieli nakata jo leivonta vaiheessa kikkareet jonnekin, mutta paiston jälkeen ei voinut tehdä edes muuta kuin nauraa. Opettaja kyllä tsemppasi kaikkia, että hienosti suijui vaikka lopputulokset vaihtelivat kovasti.


No, ensi kerralla olen viisaampi, mutta silti täytyy todeta, että jos pulla on tekijänsä näköinen, niin miltä mä siis näytän?? ;)

Kuvia päivästä:

Ennen uunia

"Pullat uunissa" ;)

Ei mennyt niin kuin Strömssössä... Onneksi maku menetteli kuitenkin. Pitäisiköhän harkita vielä kerran alaa...

Onneksi seuraava kerta onnistui paremmin! :)

Kaiken alku

No niin, aloitetaan siis. :) En ole ikinä ennen pitänyt blogia, mutta tosiaan koulun tiimoilta sain kipinän, josko aloittaisin oman blogin. Muiden tekstejä olen lukenut usein ja seuraamiani blogeja voitte vakoilla profiilini kautta. Ajattelin tosiaan kirjoittaa ensisijaisesti kouluun ja sitä kautta leivontaan ja konditoriaan liittyvistä aiheista, mutta miksen toki välillä muistakin harrastuksistani, kuten käsitöistä, partiosta jne. Ajattelin, että voisin blogin kautta jakaa kivoja ohjeita ja vinkkejä muille ja pitää samalla niin ikään oppimispäiväkirjaa - tai ainakin jotain aineistoa, josta voisin itse seurailla kehittymistäni.

Aloitin nyt viikko sitten opiskelmaan "Kokista kondiittoriksi", sillä jäin työttömäksi nyt kesällä ja halusin jotain uutta. Olemme siis pilottiryhmä täynnä tyyppejä, joilla on jo kokin tai vastaavan koulutus ja mielellään hieman työkokemustakin jo. Ikäskaala on laaja, mutta määränpää meillä kaikilla on sama - leipuri-kondiittorin tutkinto. Opiskelujemme kesto ei ole vielä tiedossa, mutta arviolta vajaa 2 vuotta tässä menee.

Koulu alkoi vasta viikko sitten, joten ihan hirveästi käytännön asioita ei olla vielä opittu - tuntuu, että on jo saavutus löytää perille ruokalaan tai vessaan eksymättä, mutta eiköhän me pian päästä itse asiaan. Tähän mennessä olemme opiskelleet vasta tutkinnonrakennetta ja -arvostelua yms tärkeitä asioita, jotka liittyvät toki koulutukseen, mutta käytännön hommiin päästään vasta huomenna. Tarkoitus olisi mennä ensimmäistä kertaa oikeasti leipomoon ja ilmeisesti viettää pullataikinan merkeissä päivää. Saatte sitten kuulla, mitä päivästä seurasi :)

Viikonloppuna tein macarons-leivoksia ensimmäistä kertaa onnistuneesti - tarkoitukseni oli jakaa ohje ja kuvia täällä tänään, mutta koska kello alkaa olla jo aika paljon ja huomenna on aikainen herätys, niin jääköön tämä nyt tähän ja jatketaan juttua macaronseista toisena päivänä.

Tänne on näemmä mahdollista laittaa aihetunnisteita, niin  on helpompi seurailla tekstejä ja sitä, mitkä niistä liittyvät leivontaan, mitkä käsitöihin ja mitkä johonkin ihan muuhun - pitääpä ottaa käyttöön.

Kiitos, että jaksoit lukea! ;)